Viikonloppua vietettiin kotipaikalla. Isäntä ja Ukko (isäni, tyttärelleni siis isosiä eli Ukko) kaatoivat sahapuita. Pärtsäiltiin Tytön kanssa kelkalla ja käytiin metsätöitäkin katsomassa. Todellisuus iski taas tajuntaan, kun näki männyn pötköllään maassa tietäen siitä tuleva puutavaraa remonttiin. Puu näyttää paljon pidemmältä pitkällään maassa kuin pystyssä. Isäntäkin sanoi, että eikö näytäkin paljon enemmän talolta, kun puu on kaadettu.

Se on jännä, miten jostain pikkujutusta tulee varsinainen reality check, vaikka varsin hyvin on tiedostanut haaveen muuntuvan todellisuudeksi koko ajan. Ehkä se on sitä, että siitä on kuitenkin ehtinyt tosissaan haaveilla jo muutaman vuoden, leikkillään aina. Viime viikolla vastaava tilanne oli, kun näin lopullisen pohjakuvan, joka tuli rakennuslupahakemukseen. Sitä kun on aina puhuttu, että voisi tehdä sitä ja voisi tehdä tätä. Tästä mentäisiin sitten kohdinhoitohuoneseen ja tähän voisi laittaa pianon. Ja sitten se onkin se pohjakuva siinä. Voinee siis jo sanoa, että sauna tulee tuohon ja kettiöstä tulee tämmöinen. Ei enää konditionaalia.

Minä ehdin myös miettiä sisustusasioita. Niihin nyt on vielä matkaa, mutta kiva on haaveilla.